Rakkaus on kartta Jumalan luokse

Syksy on pitkällä. Sade vihmoo seiniä ja ikkunoita. Piha näyttää sateen pieksämältä, patterien lämpö sisällä ei korvaa aurinkoa tai kesää, joka vasta äsken pesi hellyytenä iholla ja mielessä. Syksyllä alkaa myös moni asia seurakunnassa kesän ja lomien jälkeen. Vauhti kiihtyy, kalenteri täyttyy, kun kerhot ja piirit, syksyn kokoontumiset ja tapahtumat ottavat kukin paikkansa yhteisömme viikko-ohjelmassa. Seurakuntakeskuksen parkkipaikka täyttyy autoista, eteisiin ilmestyy takkeja, kenkiä, hattuja ja sateenvarjoja.

Kun ihminen alkaa oikein tosissaan tehdä, voi käydä myös niin, että Jumala unohtuu pois tekemisestä. Ai miten niin muka? Ei kai sellaista mahdollisuutta ole kirkon töissä ja kirkon toimissa? Luulen, että aivan kaikesta tekemisestä on mahdollista unohtaa Jumala ja vastaavasti, aivan kaikkeen tekemiseen on mahdollista kutsua Jumala mukaan.

Kirkko on organisaatio, joka laskee monia asioita niin kuin kävijämääriä, toimintarahoja, käyttöasteita ja henkilötyövuosia. Kirkko laskee myös jaettuja avustuksia, ruoka-apu paketteja, kohtaamisia, rippikoulujen kävijämääriä, toimitettuja messuja, kasteita ja hautajaisia. Mihin se näitä tilastoja tarvitsee? Tuoko lukujen laskeminen tekemiseen Jumalan mukaan?

Ajattelen, että kaikkialla, missä on rakkaus, on myös Jumala. Ja vastaavasti, kaikkialta, mistä rakkaus puuttuu, puuttuu myös Jumala.

Siksi kirkon tilastot ovat myös harhaanjohtavia. Onko aidosti merkitystä, kuinka suuri osuus ikäluokasta käy rippikoulun, onko aidosti merkitystä, miten monta kävijää on vuoden aikana mukana messussa, onko aidosti merkitystä, miten kovassa käytössä on joku kirkon rakennuksista tai montako ruoka-apupakettia tulee jaettua. Jos luulemme löytävämme Jumalan näiden lukujen kartoista, johdamme itsemme pahasti harhaan.

Jumala on rakkaus, tämä ajatus tuo rauhan sydämeen. Ja kun sen on sisäistänyt, voi olla levollisin mielin vaikka mitä tapahtuisi ympärillä – tai olisi tapahtumatta.

Jumala on rakkaus ja ken tahtoo löytää Hänet, kulkekoon rakkauden askelmerkkejä. Sillä polulla saattaa olla vaikeita tilanteita, vaikeita ihmisiä, vaikeita hetkiä oman itsen kanssa. Sillä polulla saattaa olla monta epäonnistumista, huonoa fiilistä ja pettymystä. Mutta se on ainoa polku, jota kannattaa seurata ja ainoa tie taivaaseen. Jeesus, vapahtajamme ja esikuvamme seurasi aina tätä tietä. Hän alisti kaikki lait, säännöt, tavat ja tottumukset yhdelle laille, joka sisälsi kaiken, nimittäin rakkauden laille. Ei sen suurempaa ole, eikä mitään muuta lakia, jota olisi krisitittynä syytä noudattaa.

Rukoukseni tähän syksyyn on, että rakkauden kartta piirtyisi meistä jokaisen silmien eteen sellaisena mielen tatuointina, jota on mahdotonta unohtaa, mahdotonta pyyhkiä pois mielestään. Värittäköön rakkauden laki meidän jokaisen päivämme, jokaisen ajatuksemme, jokaisen suunnitelmamme ja tekomme kuuliaiseksi Kristukselle niin, että koko elämämme olisi ylistystä hänelle, joka on rakkaus.

siunaavin syysterveisin, Helmi-pappi