Pyhiä paikkoja

Kesä tulee kohisten. Melkein kaikki me odotamme kesältä jotain, ehkä lomaa, lämpöä, lepoa, mökkisaunan löylyjä ja hyviä kohtaamisia. Tulevan pyhän eli kirkkosunnuntain nimi on salattu Jumala. Päivän evankeliumissa Jeesuksen opetuslapset, eli vapaasti suomentaen kristillisen sanoman opiskelijat kohtaavat Jeesuksen. Se kohtaaminen tapahtuu yhdessä tuon ajan yleisesti tunnetussa pyhässä paikassa eli vuorella. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun pyhä Jumala tuli lähelle ihmistä juuri mahtavalla, majesteettisella vuorella. Vanhassa testamentissa Mooses sai käskyt Siinainvuorella (2.Moos.19-31), Profeetta Elia sai Jumalalta ohjeet Horebinvuorella (1.Kun 19:1-18), kuningas Daavidin Psalmissa Siionin vuori samaistetaan Jumalan asuinpaikaksi, temppeliksi (Ps. 74:2). Myös uudessa testamentissa vuori on monen erityisen tilanteen näyttämö ja Jumalan kohtaamispaikka. Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen keskeinen opetuskokoelma, vuorisaarna kerrotaan vuorella ja vuorella Jeesus myös kirkastuu, hänen jumalallinen olemuksensa paljastuu oppilaille (Matt.5-7, 17:1-8). Vuorella tapahtuu myös Matteuksen evankeliumin loppunäytös, tulevan sunnuntain teksti, Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeinen ilmestyminen oppilaille ja lähetyskäsky: "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni...."

Jollekulle voi olla pettymys ajatella, että vuorten uskonnollinen merkitys ei rajoitui vain meidän omaan juutalais-kristilliseen traditioomme vaan löytyy myös monesta muusta uskontoperinteestä, ehkä lähimpää kristinuskoa se löytyy kreikkalaisesta uskonnosta ja Olymposvuoren jumalista. Itselleni ajatus vuoren pyhyydestä vanhan testamentin ja juutalaisuuden kulttuurisena perintönä on lämmittävä. Ei minun suomalaisen kristityn tarvitse lähtä Norjaan, saati jonnekin vielä kauemmas ja kiivetä siellä vuorelle, jotta voin kohdata pyhän Jumalan. Voin yhtälailla kohdata hänet oman kulttuurini ja maantieteeni kielellä, siis saunan lämmössä, makean järviveden laineissa, läheisen harjun seljänteellä tai vaikka oman pihani turvaisassa riippukeinussa talitintin laulaessa siinä puun oksalla. Itse asiassa minun ei välttämättä tarvitse edes päästä minnekään ulos luontoon Jumalan kohtaamisen toivossa. Luterilainen perinteemme opettaa, että Kristus on läsnä luomakunnassaan ja Kristus on läsnä kaikkialla siellä, missä häntä julistetaan. Niinpä luettu Raamatun sana tai vaikka ulkomuistista luettu tuttu Isä Meidän rukous tuo Jumalan meitä aivan lähelle vaikka emme pääsisi omaa huonettamme pidemmälle.

On hyvä muistaa myös se, että jokainen meistä on Jumalan pyhä paikka. Pyhä Henki asuu meissä ja siksi Jumalan voi kohdata myös omassa sisimmässään ja toisen ihmisen katseessa. Kenen luo sinä veisit tänään Pyhän salatun Jumalan, kenen vierelle menisit, kenen silmiin katsoisit, ketä rakastaisit?

Siunattuja pyhiä päiviä, pyhiä paikkoja ja pyhiä ihmisiä toivottaa kesääsi,

Helmi-pappi