Olkoon elokuu erilaisten juhlakuukausi!

Me ihmiset olemme erilaisia, aivan todella erilaisia, myös me kristityt. Toiset ovat ulospäinsuuntautuneita ja hyviä ilmaisemaan itseään sanoin. Heille myös uskominen voi tarkoittaa ennen kaikkea äänekästä ja varmaa todistamista, oman sisäisen vakaumuksen sanoittamista toisille, oman hyväksi ja oikeaksi havaitun tien, totuuden ja elämän osoittamista muille. Ja tämän he tekevät, näin uskon, täysin vilpittömin mielin, halusta palvella ja jakaa eteenpäin sitä hyvää, minkä itse ovat löytäneet.

Toiset taas ovat sisäänpäinkääntyneitä. Heille usko voi tarkoittaa ennen kaikkea hiljaista mietiskelyä, Jumalan todellisuuden suuren mysteerin ihmettelyä niin, ettei sitä oikein kunnolla tohdi edes sanoittaa. Ei itselleen, vielä vähemmän toisille. Siten sellaiset ilmaisut kuin pyhä hiljaisuus, salaisuuteen verhoutuva Jumala tai tietämättömyyden pilvi ovat näille kristityille läheisiä.

Itse luen itseni kuuluvaksi tähän jälkimmäisten krisittyjen joukkoon. Ja ehkä siksi minulle läheisimpiä uskomisen muotoja ovatkin mietiskely ja kontemplaatio, tämä tarkoittaa Jumalan hiljaista katselemista.

Omaan ystäväpiiriini on kuitenkin aina kuulunut kristittyjä kaikilta (ääri)laidoilta. Kasvoin helluntaikristillisessä kodissa, löysin omakseni uskovien yhteyden ja kirkon jäsenyyden evankelisluterilaisella rippileirillä, henkilökohtaisen kutsun Jumalalta, hänen valtakuntansa työhön sain katolisella perheleirillä, vanhimman lapseni kummitäti on ortodoksi ja opiskeluaikaani teologisessa tiedekunnassa vietin paljon Suomen Teologisen Instituutin (STI) siipien suojissa. STI.n jäsenjärjestöjä ovat mm. Sley, Lähetysyhdistys Kylväjä, Lähetysyhdistys Rauhan Sana, Kansanlähetys, Opko, Sanansaattajat ja Suomen Raamattuopisto. Sley on minulle rakas yhteisö myös siksi, että vuosien ajan olemme käyneet Sleyn järjestämillä perheleireillä Karkun evankelisella opistolla Sastamalassa. Vastaavaa työtä ei kirkko enää juurikaan muualla tee, tästä iso hatunnosto Sleylle!

Miten sitten liityvät toisiinsa elokuu ja erilaisuus. Paljonkin. Elokuussa alkavat monet ihmisiä yhteen kokoavan asiat, jotka kesän ajan ovat olleet tauolla. Elokuussa 2022 on myös kunnan ja seurakunnan iso, monia laajasti yhteen kokoava juhla Luumäki 380vuotta! Elokuussa loppuu monen yksinäisyydessä tai vain oman perheen kesken vietetty mökkiloma. Elokuussa koittaa paluu arkeen, siihen elämään, jonka me jaamme niiden ihanien tai ei niin ihanien naapurien, työtovereiden, koulukavereiden ja harrastuspiirien toverien kanssa.

Ja tämä haastaa meitä, eikä kirkko ja kristityt ole siitä todellakaan poikkeus.

Kaikkein raadollisimmillaan meidän oma olemisen tapamme kyseenalastaa toisten, erilaisten olemisen tavan ja oikeuden silloin, kun puhkeaa avoin sota, konflikti etnisten ryhmien, uskonnollisten ryhmien, poliittisten ryhmien, kansakuntien välillä. Hieman vähemmän raadollinen on se toisten kyseenalaistamisen tapa, joka näkyy luokkahuoneissa tai työpaikoilla kiusaamisena, mollaamisena, mitätöimisenä, ulossulkemisena. Mutta oikein ei minusta ole sekään, jos me ihmiset luomme keinotekoisia raja-aitoja tai rikomme kanssakäymisen ja yhteistyön hyviä siltoja pönkittääksemme omaa olemisen tapaamme toisten kustannuksella. Sellainen oman totuuden manifestoiminen, jossa toisen vilpittömällä totuudella ei ole mitään sijaa, rikkoo minusta räikeästi sitä käskyä vastaan, joka meillä kristityillä on kunnioittaa toinen toisiamme ja kutsua kaikki, erilaisetkin mukaan taivasten valtakuntaan.

Suomessa on tälläkin hetkellä kristillisiä kirkkoja, joille aidoin ja oikein Raamattu on vuoden 1776 Biblia, niitä, jotka pitäytyvät käyttämään Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuosina -33/-38 käyttöönottamia käännöksiä ja sitten meitä modernin kielen ja ilmaisun ystäviä, joille UT2020 on läheisempi kuin vuodesta 1992 käytössämme ollut Kirkkoraamattu. Kunnioittamisen ja ystävyyden hengessä, liitän tähän loppuun jakeen näistä kaikista neljästä käännöksestä. Ohjatkoon tämä Jumalan sana ajatuksiamme ja tekojamme toisten ihmisten kanssa kaikessa erilaisuudessa, kaikessa samanlaisuudessa, syvässä kunnioituksessa ja rakkaudessa, arjessa ja juhlassa:

”Veljellinen rakkaus olkoon sydämellinen teidän keskenänne. Ennättäkään toinen toisensa kunniaa tekemässä.” Apostolin Pyhän Paavalin Epistola Roomalaisille 12:10

”Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.” Paavalin kirje Roomalaisille 12:10

”Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne.” Room.12:10

”Rakastakaa toisianne kuin sisarukset ja kilpaikaa siitä, kuka kunnioittaa toisia eniten.” Room.12:10

Loppulisäys: Tuo viimeinen, kaikkein modernein käännös osoittaa minusta aika selvästi, miten kielen modernisoiminen voi joskus voi johtaa mielenkiintoisiin lisämerkityksiin. Kun puhutaan lämpimästä veljesrakkaudesta, kaikki ymmärtävät, että kyseessä on ihanne, pyrkimys, kasvatustavoite, joka joskus toteutuu ja joskus ei, arjessa harvemmin ainakaan 100%sti. Mutta kun sanotaan: ”Rakastakaa toisianne kuin sisarukset”, asian arkinen karuus jotenkin lyö silmille. Sillä eiväthän sisarukset ole ainakaan vanhempiensa näkökulmasta kuuluisia rakkaudestaan vaan pikemminkin loputtomasta riitelystään, tappelustaan, nahistelustaan jopa julmuudestaan toinen toisiaan kohtaan. Ehkä tämän modernin käännöksen viesti meille toinen toisiamme kampittaville krisityille voisikin olla se, että vaikka tapellaan ja riidellään kuin sisarukset konsanaan, pysytään kuitenkin samassa perheessä, saman isän ja äidin lapsina, toinen toisiamme välillä vaikka vain pakosta sietäen, koska perhettäänhän ei meistä kukaan voi valita.