Kirjoittajapiiri Lyhty ja Lamppu

Oletko koskaan ajatellut, mitä tapahtuu, kun lyhty ja lamppu kohtaavat? Kun valo syttyy pimeään, millaisia näkymiä, muistoja, tarinoita, ajatuksia tai oivalluksia paljastuu? Entä sitten, mitä tapahtuu, kun ihmiset poistuvat lamppunsa tai lyhtynsä ääreltä marraskuun sumun piilottamaan hämärään, pimeyteen, millaisia keskusteluja lyhty ja lamppu silloin jatkavat? Tai niiden seuraan kokoontuneet ihmiset, millaisia keskusteluja he jatkavat oman päänsä sisällä. Mitä tapahtuu valolle tai pimeydelle tai ihmisen aivoissa lyhdyn ja lampun innoittamina? Onko jokainen tarina arvokas? Onko tuhka kevyttä vai painavaa, onko se enkelten sukua ja millä tavoin? Kenties sisäinen keskustelu jatkuu pitkälle iltaan, seuraaviin päiviin tai jopa viikkoihin. Jää miettimään: niin että silläkin tavoin voi elämää kokea, sellaistakin voi sattua, niitäkin asioita voi pohtia, sellaisiakin kokemuksia putkahtaa mielen syövereistä. Kiitos lyhdylle ja lampulle, toivoa aina on, myös marraskuun pimeimpänä hetkenä tai kuoleman äärellä. Pahinta ei ole pimeys vaan se, ettei ole toivoa.

Lyhty ja lamppu on uusi seurakunnan kirjoittajaryhmämme. Kaikille ja kaikelle avoin. Kokoonnumme reilun kuukauden välein. Kirjoitamme siellä joidenkin virikkeiden innoittamina omaa tarinaamme tai ihan kenen tahansa tarinaa tai mitä tahansa muuta mielenkiintoista ja sen jälkeen luemme ne ja keskustelemme kirjoitusten herättämistä ajatuksista. Monta lamppua syttyy, monta valoa, ahaa-elämystä, monta ihanaa lyhtyä.

Joku voi ajatella: olisihan se mukavaa mutta hui, en uskalla, en osaa, en pysty. No ei hätää: voi tulla mukaan vain olemaan ja kuuntelemaan. Itsellekin tuttuja ajatuksia joskus. Muistan, että kirjoittaminen oli yhtä tuskaa jossain vaiheessa koulussa. Ei ollut mielikuvitusta, ei taitoa kirjoittaa. Muistan, että kerran kirjoitin jäniksestä. Oli talvi ja kuutamo. Jänis loikki meidän vanhan saunan nurkalle. Ja jäi siihen, enkä yhtään keksinyt, mitä sitten tapahtuisi. Olin saanut aikaan peräti kaksi riviä tektstiä. Olkoon tämä muisto rohkaisuna kaikille muille siitä, että aina voi ylittää itsensä.  Tiedän tuskan, jos lamppu ei syty eikä tarina synny.

Tule siis mukaan vaikka vain kuuntelemaan hiljaa lampun ja lyhdyn tarinoita, valoa, joka saattaa kertoa jotakin arvokasta elämästä, sen kivusta ja keskeneräisyydestä, toivosta, jota on pimeydenkin keskellä.

Anja Romu