Kysely pikku- lapsiperheiden avun ja tuen tarpeesta

Jos sinulla on perheessäsi koko- tai osa-aikaisesti alle kouluikäinen lapsi/lapsia, pyydämme sinua vastaamaan internet-kyselyyn 1.10. – 31.12.2017 välisenä aikana.

Linkki kyselyyn


Liity kirkkoon



Luumäen seurakunnan historia ulottuu satojen vuosien taakse, tiettävästi ainakin 1600-luvulle. Kun kirkon paikkaa luultavimmin 1630-luvulla valittiin, ei päädytty kauneimmalle ja keskeisimmälle mahdolliselle paikalle, vaan alangosta nousevalle sisämaan mäkiseudulle. Luumäen kirkko saatettiin pystyttää ehkä jo ennen kuin edes seurakunta vuonna 1642 lopullisesti itsenäistyi.

Yleensä papeilla, etenkin kirkkoherroilla, on ollut varsin näkyvä sija Suomen historiassa. Kuitenkin Luumäen ensimmäisestä kirkkoherrasta Ericus Martini Nigraeuksesta on jäänyt hyvin vähän tietoja. Tiedetään, että hän tuli 1630- ja 1640-luvun vaihteessa Luumäen uuden seurakunnan ensimmäiseksi kirkkoherraksi. Sukujuurista ei ole tietoa eikä varmaa kuolinvuottakaan pystytä tarkalleen sanomaan. Luumäellä hän ehti kuitenkin toimia kirkkoherrana noin kymmenen vuoden ajan. Hänen jälkeensä on ollut lukuisa määrä kirkkoherroja, joista osa on toiminut virassaan vain hetken ja osa monia vuosia. Toinenkin pappi eli kappalainen on ollut Luumäellä todennäköisesti jo melko alusta asti.

1900-luvun alkuun asti lähes poikkeuksetta Luumäen papit käyttivät joko ruotsinnettuja tai latinalaistettuja nimiä. Vuosisatojen ajan tuli papin nimen olla vieraskielinen, mieluiten latinalainen, olihan latina papin toinen äidinkieli. Vaikka suurin osa papeista tulikin pappisperheistä tai muista säätyläispiireistä, oli tavallisen kansan lapsillakin ajoittain mahdollisuus päästä opiskelemaan ja sitä kautta toimimaan muun muassa pappeina. Näissä tapauksissa kuitenkin oli tärkeää peittää rahvaanomainen nimi muuttamalla se vieraskieliseksi.

Palkka ei ollut papin ainoa tulonlähde, vaan lisäksi hänen hallinnassaan oli virkatalo. Kirkkoherran pappila oli mitä ilmeisemmin pitäjän suurin tila ja kappalaisenkin talo keskivertoa suurempi. Luumäen ensimmäinen pappila on tiettävästi ollut Saaritsissa, mutta jo seuraavan kirkkoherran aikana pappilan paikka muuttui.

Seurakunnan palveluksessa oli alkuajoista lähtien myös lukkari, joka oli kirkon yleismies. Lukkari suoritti tehtäviä, joita papistolta ei voitu vaatia ja muutenkin tämä toimi papiston avustajana. Alkujaan lukkari luettiin kirkollisiin virkamiehiin kuuluvaksi. Tämä edellytti myös kirjoitustaitoa, jotta nuorison opettaminen onnistui. "Unilukkarin" toimenkuva vastasi pitkälti suntion tehtäviä. Hänen näkyvin tehtävänsä oli kuitenkin huolen pitäminen siitä, että kirkkoväki pysyi hereillä pitkien kirkonmenojen ajan. Todennäköisesti he myös kaivoivat haudat, sillä palkattua haudankaivajaa ei ainakaan ensimmäisen vuosisadan aikana tiettävästi ollut.

Luumäen seurakunnan ensimmäinen diakonissa palkattiin vuonna 1906. Hänen tehtävänsä oli hoitaa köyhiä ja sairaita uskonnollisessa hengessä.

Kirkkoherra oli alusta alkaen seurakunnan esimies, paikallishallinnon vetäjä. Hänellä oli paljon vaikutusvaltaa, joskin tuomiokunta ja käräjäkunta menivät hänen ohitseen. Vuonna 1650 määrättiin papisto pitämään pitäjänkokouksia seurakunnissaan. Näissä kokouksissa olivat läsnä kirkkoherran lisäksi seurakunnan hallinnollinen johto eli kirkonisännät ja kuudennusmiehet. Pitäjänkokousten muutettuaan muotoaan, eriytettiin oma seurakuntaneuvosto.

Valtiovalta ja kirkko varjelivat tarkasti luterilaisen uskon puhtautta. Virallinen uskonnonharjoitus oli lakimääräistä. Kirkkolaki määritti tarkasti kirkonmenojen puitteet sekä asetti lukutaidon ja kristinopin pääkohtien tuntemuksen pakolliseksi. Esimerkiksi ehtoollisella tuli käydä kolme tai neljä kertaa vuodessa. Vuoden poissaolo ehtoolliselta aiheutti julkisen puhuttelun ja nuhtelun. Osa kirkkoherroista käytti rangaistuksena myös jalkapuuta. Uskonnonharjoitus oli kansalaisvelvollisuus eikä henkilökohtainen kysymys.

Luumäen maantieteellisen laajuuden vuoksi kirkkomatkasta tuli osalle asukkaista hyvin pitkä. Ainakin rippipyhän aikana matkaan oli lähdettävä jo lauantaina. 1600-luvun lopulla rakennettiin kirkon viereen pitäjäntupa, jossa pitkämatkalaiset saivat yöpyä jumalanpalvelusta edeltävän yön.

Lasten kasvattaminen seurakunnan jäseniksi aloitettiin pyhäkouluissa, joita järjestettiin joka puolella Luumäkeä. Opettaminen kuului alusta alkaen seurakunnna tehtäviin, koska kristillinen usko voitiin saada kunnolla juurtumaan vain kunnollisen paneutumisen kautta. Katekismuksen ja Raamatun käytön kannalta lukutaito oli tarpeen. Näin siis pitäjän koulu liittyikin luontevasti seurakunnan muuhun toimintaan. Se korvasi pitkään rippikoulun, mutta yleissivistyskin levisi sen kautta. Rippikoulu otettiin valmistavaksi asteeksi jokaiselle nuorelle 1700-luvun lopulla. Tämän myötä nuoren ensimmäisestä ehtoollisesta tehtiin juhlava konfirmaatio koulun päätteeksi. Kukin ikäluokka kävi rippikoulua neljä viikkoa kahdessa erässä, syksyllä ja keväällä.

Päivän Sana

Luumäen seurakunta
Vallaherrankuja 4
54500 Taavetti